1. Millaisia ovat työuupumuksen oireet?
Oireet tulevat hiipien, ja ne ovat yksilöllisiä. Ne voivat olla fyysisiä, kuten niska- ja hartiakipuja, vatsa- ja suolisto-oireita sekä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Verenpaineet heittelevät. Uni häiriintyy. Kognitiiviset oireet häiritsevät elämää: muisti pätkii ja pinna käy lyhyemmäksi. Väsymys on sitkeää, ja siitä on vaikeaa toipua. Psykososiaalisen ylikuormituksen jatkuessa pitkään voi sairastua vakavasti paitsi masennukseen, myös fyysinen elimistö voi antaa periksi. Pahimmillaan työuupumus johtaa terveyden ja työkyvyn menettämiseen.
2. Mikä on työnantajan vastuu hyvinvoinnin tukemisessa?
Työturvallisuuslain mukaan työ ei saa vaarantaa fyysistä eikä psyykkistä terveyttä. Työnantajalla on tarkkailu- ja huolehtimisvelvoite. Käytännössä velvoite on siirretty esimiehille. Työntekijä ei aina itse pysty sanoittamaan ylikuormitustaan. Kun hän ei saa tehtyä töitä entiseen malliin tai vetäytyy kommunikoinnista tai hermostuu herkästi, esimiehen pitää ottaa asia puheeksi. Esimies voi ilmaista olevansa huolissaan työntekijästä. Yhdessä täytyy käydä läpi, mikä työssä kuormittaa. Pitää selvittää myös, jääkö työtehtävien väliin aikaa vetää henkeä. Kun tunnistetaan kuormitusta aiheuttavat asiat, voidaan löytää ratkaisuja taakan pienentämiseen.
3. Miten työyhteisössä voidaan ehkäistä ylikuormittumista?
Työyhteisössä kannattaa käydä avointa keskustelua säännöllisesti. On tärkeää puhua siitä, mikä on hyvää, mikä kenties ei toimi ja miten voisimme lisätä palauttavia tekijöitä. Pitäisi myös olla mahdollisuus sanoa ääneen, jos itsellä on voimat vähissä. Asiasta täytyy puhua työpaikalla, jossa työkuorma syntyy ja jossa asialle voidaan tehdä jotakin. Muiden pitäisi osata kohdata oikein väsymyksestään kertova työntekijä, jotta hänelle syntyy kokemus kuulluksi tulemisesta. Esimiehelle ei riitä edes hyvä kuuntelutaito, vaan hän vastaa siitä, että avautuminen johtaa muutokseen.
4. Onko työpaikoilla riittävästi työsuojeluosaamista?
Työsuojeluosaamista on paljon fyysisten riskien tunnistamiseen, mutta taitoja psykososiaalisten riskien tunnistamiseen ja hallintaan tarvitaan lisää. Liian usein työntekijät ehtivät uupua ennen kuin asiaan puututaan. Käytännössä työsuojelu toteutetaan työnantajan ja työntekijöiden yhteistyönä. Työntekijöitä edustaa työsuojeluvaltuutettu ja työnantajaa työsuojelupäällikkö. Työsuojelun välineet vain pitää päivittää ja tuoda työsuojelu nykyistä kiinteämmin osaksi työpaikan arkea.
5. Mitkä tekijät saivat sinut uupumaan työssäsi?
Psykososiaalinen kuormitus jäi päälle ja kasvoi korkoa korolle, enkä pystynyt enää palautumaan. Työnantaja ei ottanut vakavasti, kun kerroin moneen otteeseen oireistani, ei edes siinä vaiheessa, kun sain ohimenevän aivoverenkiertohäiriön, TIAn. Hyppäsin tästä pyörästä pois, kun olin vielä toimintakykyinen. Irtisanoin itseni ja opiskelin itselleni uuden tutkinnon. Olen sanonut, että rakastin työtäni, kunnes aloin vihata sitä. Nyt rakennan uutta: kehitän yrittäjänä yhteistyökumppanini kanssa työsuojelun välineistöä psykososiaalisen kuormituksen tarpeisiin. Viestini muille on se, että asioihin pitää tarttua ajoissa. Kun tulee kuulluksi ja kuormitusta vähennetään, voi tehdä rakastamaansa työtä.
Merja Karjalainen
– Filosofian maisteri ja yhteisöpedagogi, joka on työskennellyt pitkään toimittajana ja erikoistunut työsuojelun ja työhyvinvoinnin aiheisiin. Entinen Työ Terveys Turvallisuus -lehden päätoimittaja.
– Sairastui ja uupui työssään. Haki apua työsuojeluviranomaiselta, joka vei asian poliisitutkintaan. Syyttäjä nosti syytteen, ja tulossa on oikeuskäsittely työturvallisuuden laiminlyönnistä.
– Julkaisi kirjan Jaksamisen rajat – Psykososiaalinen kuormitus, työuupumus ja työsuojelu syksyllä 2020 (Basam Books).
