1. Työsuojelulainsäädäntö suojaa työntekijää väkivallalta ja sen uhalta. Miksi sosiaali- ja terveysalan työssä väkivallan kohtaaminen on niin yleistä?
Tähän voisin vastata nuorten kielellä ”koska ihminen”. Ihmiset, asiakkaat ja työntekijät, ovat erilaisia ja toimivat tilanteissa eri tavoin, ja se tekee tilanteista joskus haastavia. Myös annettuja ohjeistuksia noudatetaan eri tavoin. Esimerkiksi jos työpaikalla on muistisairas, jota hoitamaan tarvitaan kaksi työntekijää, saattaa joku ajatella, että nyt on kiire, ja menee vastoin ohjeistusta hoitamaan tätä yksin. Tai jos on ohjeistus, että hälyttimiä pitää käyttää, ne saattavat olla kaikki samaan aikaan kanslian pöydällä latauksessa.
2. Kuinka usein väkivaltaiset tilanteet tulevat yllätyksenä?
Väkivalta- ja uhkatilanneilmoituksiin kirjataan usein, että tilannetta ei voitu ennakoida. Monesti käy kuitenkin ilmi, että vastaavanlaisia tilanteita on kirjattu aikaisemminkin, ja joka kerta selitykseksi on annettu, että tilanne tapahtui yllättäen. Työnantajan tehtävä on puuttua heti ensimmäiseen tilanteeseen ja selvittää, oliko jotain ennakoivia merkkejä, eikä tyytyä siihen, että tilanne tapahtui yllättäen. Syy aggressiivisesti käyttäytyvän asiakkaan käytökseen voi selvitä keskustelemalla hoitavan lääkärin tai omaisten kanssa. Uhkatilanneilmoituksia ei täytetä vain tilastointia varten, vaan niiden on johdettava toimenpiteisiin työpaikalla. Jos iltavuorolaiselle tapahtuu jotain, asiaan on puututtava heti, tai yö- ja aamuvuorolaiset voivat joutua samaan tilanteeseen.
3. Miten väkivaltatilanteiden riskiä voidaan pienentää työpaikoilla?
Työnantaja vastaa siitä, että työolot ovat terveelliset ja turvalliset, ja kaikki lähtee työn riskien arvioinnista. Työpaikasta riippuu, minkälaiset konkreettiset toimet edistävät työturvallisuutta. Suunnitteluun kannattaa ottaa mukaan työntekijät, sillä he osaavat tasan tarkkaan sanoa, mitkä tilanteet ovat mahdollisia vaaratekijöitä ja ketkä asiakkaista saattavat käyttäytyä aggressiivisesti tai aiheuttaa haastavia tilanteita. Turvaohjeiden laatiminen yhdessä lisää myös työntekijöiden sitoutumista niiden noudattamiseen. Moniammatillinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Haastavan asiakkaan tai potilaan tasapainoinen hoitosuhde on työturvallisuuskysymys.
4. Mikä on työntekijän vastuu väkivallan ja sen uhan ennaltaehkäisyssä?
Työntekijän tehtävä on noudattaa annettuja turvaohjeita ja ilmoittaa havaitsemistaan puutteista työnantajalle. Turvallisuusohjeet koskevat kaikkia työntekijöitä, myös sijaisia. Työntekijöiden suuri vaihtuvuus onkin haaste työturvallisuudelle.
5. Mitä työntekijä voi tehdä, jos väkivallan uhkaan ei puututa työpaikalla riittävästi?
Puutteet on otettava puheeksi esimiehen kanssa. Jos ilmoitus esimiehelle tai tämän esimiehelle ei tuota tulosta, työntekijä voi ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun. Työpaikalla on myös aina työsuojelupäällikkö, johon myös voi olla yhteydessä. Jos koko tämä paletti on käytetty, eikä muutosta ole tapahtunut, työntekijä voi ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaiseen.
6. Kuinka suuri merkitys on jälkihoidolla?
Se on äärimmäisen tärkeää. Vakavissa, sairaalahoitoa vaativissa tilanteissa tuki on yleisesti ottaen hyvin hoidettu, mutta valtakunnan tasolla jälkihoidon järjestäminen voisi toimia tehokkaammin. Työpaikoilla se on usein muotoiltu passiiviseen muotoon ”debriefing voidaan järjestää tarvittaessa”, ja usein työterveyshuolto on mainittu, mutta vastuuta jälkihoidon käynnistämisestä ei ole selvästi merkitty kenellekään.
7. Väkivaltakokemusten yleisyys ei lisää vetovoimaa alalla, joka kärsii jo muutoinkin työvoimapulasta. Mitä tilanteelle pitäisi tehdä?
Onnistumisista pitäisi viestiä enemmän. Väkivallasta uutisoidaan helposti kun tapahtuu jotain äärimmäistä, uutiskynnys ylittyy esimerkiksi kun asiakas puukottaa ensihoitajaa. Se vaikuttaa alan houkuttelevuuteen mutta on myös kansanterveydellisesti tärkeä asia, kun mietitään mielenterveysperusteisia sairauslomia ja eläkkeitä. Väkivallan uhka aiheuttaa stressiä ja sillä on yhteys työuupumukseen ja masennukseen. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kenttä on kuitenkin laaja, ja monessa yksikössä väkivalta- ja uhkatilanteita hallitaan niin hyvin, etteivät ne aiheuta työntekijälle kuormitusta. Näistä hyvistä käytännöistä olisi tärkeä puhua ääneen.
Johanna Pulkkinen
– Työturvallisuuden, työhyvinvoinnin ja työsuojelun erityisasiantuntija.
– Työsuojelupäällikkö Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Valmistelee Turun yliopistoon väitöskirjaa väkivallan uhan hallinnasta sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työssä.
– Koulutukseltaan sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja terveystieteiden maisteri
Lue myös:
Hanna Jokisen pakina: Onko väkivalta ammatinvalintakysymys?
Stressi altistaa työväkivallalle – Potilasväkivalta vähenee työhyvinvointia parantamalla
