Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Kristiinankaupungissa työskentelevän Marit Kallion molemmat äidinkielet suomi ja ruotsi soljuvat sujuvasti lomittain.
– Työkavereina ja asiakkaina kotihoidossa on sekä ruotsin- että suomenkielisiä. Käytän aina sitä kieltä, mitä toinenkin puhuu. Esimerkiksi kirjaukset tehdään asiakkaan äidinkielellä. Jos en ole varma, kumpaa kieltä käytän, kysyn suoraan ”Pratar du svenska, puhutko suomea?” Kieli voi vaihtua myös lennosta, jos jokin sana ei tule toisella kielellä mieleen.
Marit kertoo kasvaneensa kaksikielisyyteen. Kotona isän kanssa hän puhui suomea, mutta kävi koulut ruotsinkielellä.
– Kaksi kieltä on ilman muuta rikkaus, olen siitä todella kiitollinen. Töitä on aina ollut helpompi saada, kun osaa molempia kieliä. Itse työskentelin aikoinaan ravintola-alalla, myyntitöissä ja laivalla. Hoitajanakin on helpompaa, voi lähteä töihin Ruotsiin tai vaikka Norjaan, ja englannin oppii helpommin kun osaa ruotsia.
Pohjanmaan rannikolla lähihoitajan on Maritin mukaan välttämätöntä osata ruotsia.
– Hoitaminen on aina samanlaista riippumatta siitä mitä kieltä puhut, mutta jos et hoitajana ymmärrä, kun puhutaan asiakkaan sairauksista tai oireista, se on vaarallista.
Entä minkä sanan tai lauseen opettaisit lähihoitajalle, joka vielä arastelee ruotsin puhumista?
– ”Hur mår du i dag”, koska sitähän me aina ensimmäisenä asiakkailtamme tiedostelemme, miten he voivat. Toinen voisi olla ”du är värdefull” eli sinä olet arvokas.
Oikea asenne auttaa
HUSissa lähihoitajana työskentelevä Maria Karvonen on asunut lapsuuden ja nuoruuden Ruotsissa ja puhuu kieltä sujuvasti, mutta käytettävä sanasto on joskus hakusessa.
– Olen opiskellut lähihoitajaksi Suomessa suomen kielellä ja oppinut sairaalasanaston ruotsiksi vasta työelämässä. Joskus työuran alkuvaiheessa en muistanut, mikä on tukisukka ruotsiksi, ja kysyin sitä potilaalta, joka vastasi ”Ja men vi säger bara tukisukka”, eli ei haittaa vaikka kaikkea ei tiedäkään.
Isossa yliopistollisessa sairaalassa kielitaidolla on käyttöä. HUSiin on keskitetty valtakunnallisesti useiden harvinaisten ja vaikeiden sairauksin hoito, joten potilaita on ympäri Suomea ruotsinkielistä rannikkoa myöten.
– Toisinaan puhun ruotsia monena päivänä peräkkäin ja usean potilaan kanssa, joskus menee pitkiä aikoja, etten puhu kieltä ollenkaan.
Joskus hämmennystä aiheuttaa se, että Maria puhuu riikinruotsia eikä suomenruotsia.
– Joku potilas joskus totesi toiselle, suomenruotsia puhuvalle hoitajalle, että minä en puhu oikeaa ruotsia. Toinen halusi välttämättä vaihtaa kanssani ruotsiin, koska se kuulosti hänestä niin hauskalta, vaikka muiden hoitajien kanssa hän puhu suomea.
Useimmiten tilanteista on kuitenkin selvitty huumorilla.
– Yksi työelämässä opituista sairaalatermeistä on stickbäcken eli alusastia. Olin laittamassa alusastiaa ruotsinkieliselle potilaalle enkä yhtäkkiä muistanut sanaa. Mieleen tuli vain bestick eli aterimet. Mainitsin asiasta potilaalle, jota nauratti, että kyllä nyt vähän lusikkaa isompi astia tarvitaan.
Minkä sanan tai lauseen sinä opettaisit lähihoitajalle, joka vielä arastelee ruotsin käyttöä?
– Jos opettelee tervehtimään ja kiittämään ja hymyilemään päälle, ei voi mennä pahasti pieleen. Riippuu myös tilanteesta. Jos potilaalla on hätä, niin ehkä on hyvä osata sanoa ”Vänta lite”.
Perustaidoilla pääsee pitkälle
Pietarsaaren kielikylpykoulussa koulunkäynninohjaajana työskentelevän Anna Hautalan työpaikalla suomi ja ruotsi menevät iloisesti ja luovasti sekaisin, joskus jopa kesken lauseen.
– Teimme luokassa kokeita suolavedellä, ja joku lapsista kuvaili, että vesi maistuu salttilaiselta. Pieniä väärinkäsityksiä tulee joka päivä, mutta kaikista on aina selvitty. Lasten kanssa ei tarvitse hävetä eikä miettiä, sanooko jonkin asian väärin, heiltä voi aina kysyä uudestaan ja jos tulee kömmähdyksiä, molemmat oppivat tilanteessa.
Kielikylpyluokalla ruotsinkieliset oppilaat käyvät koulua suomen kielellä, ja Annan tehtävä on muun muassa tukea ja kannustaa heitä käyttämään suomea.
– Oppilaille pitää puhua selkeästi ja joillekin ehkä vähän hitaammin. Varsinkin kirjoittaessa sanat voivat lyhentyä ja muuttua. Pitäisi kirjoittaa tuuli, niin kirjoittaakin tuli. Kirjaimista o ja u menevät helposti sekaisin.
Hän kertoo aloittaneensa työssään puhtaasti kouluruotsin pohjalta.
– Tässä työssä olen itsekin aika hyvässä kielikylvyssä. Alussa oli haasteita, kun lapset tulivat kertomaan asioita omalla äidinkielellään, mutta nopeasti siihen tottui. Olen ollut kova jännittäjä, niin ajattelen, että jos minä olen tästä selvinnyt, niin selviävät kaikki muutkin. Peruskielitaidolla pärjää pitkälle, eikä tarvitse edes olla kovin hyvä tullakseen ymmärretyksi.
Ruotsalaisuuden päivää vietetään 6. marraskuuta. Päivä muistuttaa suomenruotsalaisten oikeudesta käyttää äidinkieltään.
