SuPer ja Tehy järjestivät lauantaina 9.4. Rautatientorilla Meidän kaikkien asia -mielenilmauksen alan palkkauksen ja tulevaisuuden puolesta.
– Te jäsenet olette liittomme dynamiittia. Olen teistä valtavan ylpeä, olette tulleet paikalle ja näyttäneet, että palkalla ja arvostuksella on väliä, SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola totesi puheessaan tuhatpäiselle yleisölle.
Paavola kertoi liikuttuneensa hoitajien suuresta määrästä mielenilmauksessa.
Yli kahdentuhannen hoitoalan ammattilaisen muodostama kulkue marssi Rautatientorilta Valtionvarainministeriön eteen vaatimaan parempaa palkkausta ja inhimillisempiä oloja hoitoalalle.
”Lakko-oikeus meilläkin, riisto riittää nyt!”
”Hyvä hoito maksaa!”
”Ihmisarvo hoitajalle, pakkotyö pois!”,
huudettiin Senaatintorilla. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan potilasturvallisuuslakia, jonka keinoin lakkoilevat hoitajat ja jopa eläkkeelle jääneet hoitoalan ammattilaiset olisi mahdollista määrätä töihin. Mikäli laki toteutuu, se käytännössä vie hoitajilta lakko-oikeuden.
Moni pyyhki kyyneleitä
Kulkueessa marssinut perushoitaja ja SuPerin Vaasan ammattiosaston puheenjohtaja Marja Isomöttönen oli menossa seuraavana päivänä aamuvuoroon. Edessä oli vielä pitkä ajomatka takaisin Vaasaan. Hän huomauttaa, että sote-alan siirtyminen hyvinvointialueiden alle tapahtuu jo ensi vuonna. Muutos on edessä, haluttiin sitä tai ei.
– Me olemme Pohjanmaalla jo etumatkalla sote-uudistuksessa, sillä hyvinvointialueen kuntayhtymä aloitti toimintansa jo alkuvuodesta.
Myös Isomöttönen kertoi liikuttuneensa hoitajien suuresta määrästä mielenosoituksessa ja yhteisestä tahtotilasta.
– Marssimme täällä kaikki hyvän asian puolesta. Olen toiminut hoitoalalla jo pitkään ja näen, että muutoksen aika on nyt.
Moni pyyhki marssilla kyyneleitä. Takana on kaksi pitkää koronavuotta, jotka ovat vaatineet hoitoalan henkilökunnalta valtavaa venymistä. Katujen varsilta huudeltiin hoitajille kannustushuutoja.
”Hyvä naiset!”
”Nyt on teidän hetki!”
Pakkolaki on naula arkkuun
Marssin jälkeen mielenosoittajat kerääntyivät lavan eteen Rautatientorilla.
SuPerin edustajiston puheenjohtaja, lähihoitaja ja Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän pääluottamusmies Päivi Inberg nousi lavalle puhumaan pakkotyölain aiheuttamasta pelosta työntekijöissä.
– Pelkään, että pakkotyölaki on viimeinen naula hoitoalan arkkuun, Inberg totesi yleisölle.
Keusote ei ole vielä lakossa, mutta Inberg tukee lakkolaisia koko sydämellään.
Hän täytti perjantaina 50 vuotta. Uransa lähihoitajana hän on aloittanut jo 17-vuotiaana.
– Tämä on siis jo toinen lähihoitajien lakko, johon osallistun.
Edellisen kerran SuPer oli lakossa vuonna 1995, silloin lakko kesti viisi viikkoa. Vaikka moni asia on vuosien saatossa muuttunut, Inberg toteaa, että myös tuolloin lakon aikana tehty suojelutyö helpotti alaa pitkään vaivannutta alimiehitystilannetta.
– Silloinkin meitä oli vasta lakon aikaan viimeinkin tarpeeksi töissä.
Kokenut pääluottamusmies kertoo todistaneensa koronavuosien aikaan hoitajien jatkuvaa venymistä. Jo ennen alaa kurjistanutta koronakriisiä työvoimaa on ollut vaikeaa saada pidetyksi hoitoalan työpaikoilla, eikä hoitoalaa ole nuorten parissa koettu vetovoimaiseksi. Puheiden ja lupausten sijaan Inberg kaipaa päättäjiltä nyt suoria tekoja hoitajien hyväksi.
– On selvää, että kun ensi vuonna siirrymme hyvinvointialueiden alle, rahat hoitajien palkkoihin on otettava valtion kassasta. On merkillistä, miten työnantajat unohtavat jatkuvasti julkisissa puheissa mainita tämän seikan.
Inberg arvelee, että hoitajien lakkohalu kertoo vedenjakajahetkestä: Muutoksen on viimein tapahduttava.
– Kurjistuneelle hoitoalalle on pyydetty apua jo yli vuosikymmen. Pelkään, että jos asiat eivät nyt muutu, luisumme auttamattomasti kohti järjestelmää, jossa vain varakkaat ihmiset saavat hyvää ja laadukasta hoitoa.
Lisää työkavereita ja palkkaa
Katja Kinnunen ja Virpi Haapanen lusikoivat hernekeittoa lavan tuntumassa. He ovat saapuneet Tampereelta aamujunalla. Kinnunen kertoo kouluttautuneensa apuhoitajaksi vuonna 1987.
– Edellisissä hoitoalan lakkotansseissa kävin vuonna 1995, raskaana ollessani.
Haapanen on vaihtanut alaa ja opiskellut lähihoitajaksi vuonna 2013. Molemmat ovat erityisen huolissaan hoitoalan pitovoimasta. Kinnunen toimii Tampereen kaupungin hoitoalan työntekijöiden pääluottamusmiehenä ja Haapanen kaupungin kotihoidon pääluottamusmiehenä.
– Hoitajat tarvitsevat kipeästi lisää työkavereita ja rahaa, Kinnunen toteaa.
Haapanen huomauttaa, että kaupungin palkat ovat jäämässä huomattavasti jälkeen vuokratyöfirmojen palkoista.
– Aikaisemmin nuori polvi on vaihtanut työpaikkaa herkästi palkan perässä, mutta nyt näyttää siltä, että pitkänkin uran tehneet ovat liikekannalla.
Pääluottamusmiehet toteavat lisääntyvän vuokratyövoiman käytön vaikuttavan hoitotiimien kokemaan kuormitukseen ja hoidon laatuun. Kuntasektorin hoitajille olisi tarjottava kilpailukykyisemmät palkat, että hoitotyö voisi säilyä turvallisena ja toimivana.
Haapanen näyttää kuvaa marssilla kantamastaan kyltistä, siinä lukee:
Milloin on meidän aika?
